...Metsään poimimaan puolukoita. Elämä koostuu valinnoista: mennäkkö puolukkaan vai tyttöjen kanssa kirppareita kiertämään. Eilen valitsin tyttärieni seuran ja kirpparit. Tarvitsivat minua kuskiksi Helsinkiin. Kävin myös paluumatkalla tervehtimässä ystävääni, jonka olen nähnyt viimeksi kaksi kuukautta sitten. Puhunut kyllä olen hänen kanssaan viikottain. Puolukat pakkasessa olisi kiva juttu, mutta tänäänkin valitsen muuta: vierailun tyttären perheen luo. Tärkeämpää.

...tuo syksyinen sieniretki lapsenlapsen kanssa.

Niin suloinen!

Olen onnellinen kun lapsenlapsi asuu suhteellisen lähellä meitä. Itse sain viettää lapsuuteni mummolan naapurissa asuen. Isovanhempani hoitivat meitä kun vanhempani kävivät töissä. Olisi suurenmoista saada asua niin lähellä, että voisi nähdä päivittäin. Pienet jalat juoksemassa tanner tömisten maamalaan kertomaan päivän ihmeellisyyksiä!

Vielä kesäkukat jaksaa kukkia joka puolella pihaa. Ihanaa kun on näin lämmintä vaikka eletään syyskuuta. Syksy näkyy kuitenkin muutamissa pihan koivuissa, niihin on ilmestynyt monta keltaista lehteä. Kasvihuoneesta löytyy päivittäin monta punaista tomaattia. Omenapuu, se ainokainen hedelmiä kantava pihassamme, tiputtelee kypsiä omenoita popsittavaksi kun varovasti ravistaa... En kaipaa yhtään enempää syksyä kuin sen mitä tänään puiden lehdistä huomaan

Oma koti, kullan kallis.Liian iso kun en saanut millään mahtumaan kuvaan. Asumme niin maalla, että tällä viikolla olen kuvannut keittiön ikkunasta rusakon, joka istui tiellä syömässä (kiviä?!) ja ilveksen, joka tuijotti minua tuolta keittiön ikkunan edessä olevalta nurmikolta silmiin monta minuuttia kunnes lähti löntystellen jatkanmaan matkaa tietä pitkin! Minä olen luullut, että ilvekset ovat arkoja eläimiä....

Vanhempieni koti, lasteni mummola. Itse en ole tässä kodissa koskaan asunut, koska vanhempani muuttivat tähän ihastuttavaan paikkaan kun olin ollut naimisissa jo monta vuotta. Tontin reunalla juoksee joki, jonka äärelle isäni on rakentanut rantasaunan kammareineen ja isoine kuisteineen. Sain viikonloppuna saunoa ihanissa löylyissä tuossa saunassa ja juosta hyytävän kylmään puroon jäähdyttelemään. NAUTINNOLLISTA! Tietysti olimme ensin syöneet hyvin, herkullista ruokaa ja nauttineet makoisaa mustikkakukkoa ja vaniljajäätelöä jälkiruoaksi. Siskoni on vierailulla pienen, suloisen tyttönsä kanssa mummolassa ja juhlimme hänen syntymäpäiviään.

Saimme juhlia mieheni 40-vuotispäiviä meille tärkeiden ihmisten kera kauniissa ympäristössä, ihanassa säässä reilu viikko sitten. Viime viikko menikin arjen kiihkeässä pyörityksessä kaikenlaisten yllättävien tapahtumien keskellä. On turvallista tietää, että Herra pitää meistä huolen, vaikka mitä tapahtuisi. Levollisin mielin saamme matkata arkea eteenpäin.

Olen kiitollinen tämän kesän yhteisestä lomaviikosta etelän lämmössä. Hetkittäin huomaan kaipaavani tuollaisia "irti arjesta"-aikoja. Aikaa oli vain olla ja ihmetellä ja kokea uusia eksoottisia asioita. Koin pitkään aikaan olotilan "olla lomalla".

Nyt töiden alettua tuntuu kuin aika rientäisi siivillä. Kumpa saisin aikajarrun päälle, ettei syksy ja talvi tulisi niin pian. Inhoan pimeää vuodenaikaa. Herra antakoon siihen iloa :)

...oli niiin kuumaa, päivällä yli +40 ja yöllä +30, eikä huoneistossamme toiminut ilmastointi :) Saimme sellaista säätä siis kuin halusimmekin. Olimme Tunisiassa.

Mukavaa oli ja elämyksellistä!

Rippijuhlat on juhlittu mukavissa tunnelmissa, hieman tehty matkavalmisteluja. Miehellä viimoset työpäivät jäljellä ennen parin viikon lomaa. Pian lähdemme Afrikan mantereelle lomamatkalle:)

Poika sai illalla keveän kesätukan. Toisetkin saivat istua saksittavana. Lattialla isot kasat vaaleaa ja tummaa tukkaa...

Tänään olen ollut urhea: flunssasta huolimatta jaksoin hakea kaupasta leivontatarpeet ja leivoin kakkupohjat ja pari suklaakakkua odottamaan sunnuntaita.

Tässäpä sitten hämmästeltävää: Leipoessani mietin mm. itselleni syntyneitä juhlajärjestelyrutiineja. Enää en huomaa kovasti hötkyileväni isojenkaan juhlien järjestämistä. Aika hermoilematta sujuu. Olen kuitenkin luonteeltani kaikkea muuta kuin suurpiirteinen. Yleensä pähkäilen juttuja liiankin kanssa. Huvikseni ryhdyin miettimään monetko juhlat olen aikuisiällä, naimisissa ollessani järjestäyt. Olen ollut naimisissa rakkaan mieheni kanssa kohta (perjantaina 17.7) kaksikymmentä yksi vuotta. Olemme saaneet viisi lasta, yhden lapsenlapsenkin. Laskin yhteen kaikki synttärit, ristiäiset ja rippijuhlat, parit häät, valmistujaiset.  Olen järjestänyt siis juhlia suurinpiirtein noin sataviisitoista (115) kertaa! Kyllä pisti hymyilyttämään. Siitä siis rutiinit ovat syntyneet.

Haastankin sinut laskemaan omat kekkerisi yhteen. Voit hämmästyä.

Kesän ensimmäisiä mustikoita maisteltu ja noudettu nuorin tytär rippileiriltä kotiin. Ensi sunnuntaina konfirmaatio ja rippijuhlat. Istuskelen koneen ääressä ja poden alkavaa flunssaa. Nenä alkoi vuotamaan tunti sitten...VOI ITKU! Taitaa rippijuhlavalmistelut huomenissa alkaa aika tukkoisesti.