1709865.jpg

Stressittömät rippijuhlat ovat takanapäin. Kaikki sujui hienosti. Tarjoilu onnistui mainiosti, ruokaa ja herkkuja oli riittävästi. Juhlavieraille kaikki maistui ja sain kehuja tarjottavista. Aina sitä etukäteen toivoo, että tarjottavat onnistuisivat ja kutkuttaisivat makuhermoja. (Joskus kaikesta vaivannäöstä huolimatta kaikki ei menekään nappiin. Nyt ei onneksi käynyt niin!)  Yksi onnistuneiden juhlien osa on mielestäni herkulliset tarjottavat.

Olin etukäteen tehnyt tietoisen päätöksen stressittömyydestä. Onnistuin hereillä ollessa välttämään sitä oikein hyvin. Alitajunta kuitenkin toimii nukkuessa ja sitä ei tietoisesti voi hallita. Niinpä koko viime viikon yöt vietin levottomasti nukkuen, unissani salaattia ja tomaattia pilkkoen! Kammottavaa. Sunnuntain vastainen yö oli pohjanoteeraus. Ehdin "nukkua" viisi tuntia. Uneksin salaateista ja kaikesta mahdollisesta työstä, mikä oli vielä tehtävä juhla-aamuna. HUH! Eilen illalla olinkin aika väsy. Viime yönä nukuin suloista unta kymmenen tuntia!

Rippilapsi oli niin kaunis ja konfirmaatiotilaisuus koskettava. Sydäntäni liikutti (taas) suuresti lapsen ensimmäinen ehtoollinen. Myöskin ajatus siitä, että tyttöni on astumassa kohti aikuisuutta ja omaa elämää. Maailma on kylmä paikka. Saakoon rakastava Taivaallinen Isämme kantaa hellästi suojelevassa sylissään tyttöämme hänen elämänsä jokaisena päivänä siunaten, varjellen ja johdattaen.