Lauantaina nuorimmaisemme, poika 8v, jolla on ehdoton kielto (aiemmin sattuneesta syystä) olla koskematta digikameraamme, rikkoi kieltoa kun oli niin houkuttelevaa ikuistaa temppuja trampoliinilla. Trampoliini on sijoitettu takapihalle kuistin välittömään läheisyyteen, jotta voi takaovesta loikkia kuistin kautta tähän ihastuttavaan vapaa-ajan viettopuuhaan. Niinpä sitten kamera oli asetettu kuistille ikkunalaudalle videokuvaamaan mahtavia kieppejä ja voltteja. Tärinä tiputti onnekkaasti kameran kuistin lattialle VASTA kuvauksen JÄLKEEN. Temput tallentuivat kameraan, mutta ihastuneiden huokausten ja kehujen sijaan poika saikin kiukkuista sanailua ja koko päivän kestänyttä harmitusta osakseen, koska kameran tsuumi oli rikki ja kamera kelvoton kaikkeen muuhun paitsi temppuvideon katselemiseen.

Lauantai-ilta kului rattoisasti vakuutusyhtiön papereita täytellessä.

Tänään oli vuorossa käynti vakuutusyhtiössä kyselemässä kuinka tässä käy. Korjauskustannukset yltivät niin hurjiin lukemiin, että tarjosivat uuden kameran ostamista rikkoutuneen tilalle. Eläköön vakuutusyhtiö! Maksamamme vakuutusmarkat eivät tällä kertaa ole valuneet kankkulan kaivoon. Onnellinen loppu: uuden kameran akkua jo ladataan ja huomenissa päästään kuvaamaan. Vahinko ei ollut korvaamaton. Nyt harmittaa ainoastaan lauantainen äkäily pojalle. Saan kuulema sen anteeksi.

Kuvassa komeilee vappuna ikuistettu komistus ihan kotimme nurkilla viihtyvästä metsosta. Herra on hyvin tarkka reviiristään, lähelle ei auta mennä. Annamme hänen majailla rauhassa.